Minusta tuntui pahalta
Misdreavuksen puolesta. En ollut varma, että miten kummituspokemonit toimivat
kuoriutuessaan, etsivätkö ne automaattisesti äitihahmoa kuten Senda oli tehnyt?
Vai olivatko ne itsenäisiä alusta lähtien etteivät ne pohtineet asiaa
juurikaan? Marinette käveli luokseni ja otti munan kädestäni.
”Mikä on nimesi?” hän kysyi.
”Sheila, olen ammatiltani kasvattaja.” vastasin lyhyesti.
”Katsos, Sheila. Sinun täytyy kehittyä kasvattajana, jos et kerta ole huomannut sitä, että tämä muna on kuoriutunut matkasi aikana.” Marinette huomautti ja osoitti munan kuoressa olevaa pientä koloa.
Nainen katsoi munan sisään pienestä kolosta. Munan kuoren sisällä oli pieni Misdreavus sisällä, kuoriutuneena. Kauanko raukka oli siellä oikein piileskellyt? Minusta tuntui typerältä, että en ollut huomannut munan kuoriutumista vaikka se ei ollutkaan tapahtunut samanlailla kuin Sendan kohdalla.
”Pyydän anteeksi.” sanoin Marinettelle.
”Älä minulta pyydä, Misdreavuksellahan tässä on hieman tukalaa, sitä paitsi jos se olisi halunnut ulos, niin usko, Misdreavukset huutavat ja kiljuvat halutessaan niin kovaa ettei sitä voi olla kuulematta.” Marinette tiuskahti ja ojensi munan takaisin minulle.
Rupesin varovasti ottamaan munan halkeaman kohdalta pieniä palasia pois, jotta näkisin Misdreavuksen paremmin. Se tuijotti minua isoilla silmillään. Tämä Misdreavus ei näyttänyt pelottavalta kuten kummitukset yleensä. Tämä oli varmasti söpöin kummituspokemon, jonka olin nähnyt.
”En oikein tiedä, että mitä tehdä sille.” mutisin.
”Minä en valitettavasti sitä ota, minulla on jo Misdreavuksen kehittynyt muoto, Mismagius.” Marinette pahoitteli ja kutsui Mismagiuksen ulos pallostaan.
”Mikä on nimesi?” hän kysyi.
”Sheila, olen ammatiltani kasvattaja.” vastasin lyhyesti.
”Katsos, Sheila. Sinun täytyy kehittyä kasvattajana, jos et kerta ole huomannut sitä, että tämä muna on kuoriutunut matkasi aikana.” Marinette huomautti ja osoitti munan kuoressa olevaa pientä koloa.
Nainen katsoi munan sisään pienestä kolosta. Munan kuoren sisällä oli pieni Misdreavus sisällä, kuoriutuneena. Kauanko raukka oli siellä oikein piileskellyt? Minusta tuntui typerältä, että en ollut huomannut munan kuoriutumista vaikka se ei ollutkaan tapahtunut samanlailla kuin Sendan kohdalla.
”Pyydän anteeksi.” sanoin Marinettelle.
”Älä minulta pyydä, Misdreavuksellahan tässä on hieman tukalaa, sitä paitsi jos se olisi halunnut ulos, niin usko, Misdreavukset huutavat ja kiljuvat halutessaan niin kovaa ettei sitä voi olla kuulematta.” Marinette tiuskahti ja ojensi munan takaisin minulle.
Rupesin varovasti ottamaan munan halkeaman kohdalta pieniä palasia pois, jotta näkisin Misdreavuksen paremmin. Se tuijotti minua isoilla silmillään. Tämä Misdreavus ei näyttänyt pelottavalta kuten kummitukset yleensä. Tämä oli varmasti söpöin kummituspokemon, jonka olin nähnyt.
”En oikein tiedä, että mitä tehdä sille.” mutisin.
”Minä en valitettavasti sitä ota, minulla on jo Misdreavuksen kehittynyt muoto, Mismagius.” Marinette pahoitteli ja kutsui Mismagiuksen ulos pallostaan.
Misdreavus kaivautui munan kuorien
sisältä pois. Yllätyksekseni se ei juurikaan kiinnittänyt huomiota muihin
kummituksiin, vaan sen katse jähmettyi välittömästi Rávleen. Misdreavuksen
kihara ”tukka” toki muistutti Rávlen tulista harjaa tai ehkä Misdreavusta
viehätti liekkien valo? Yllättäen Rávlekin tuntui olevan kiinnostunut
Misdreavuksesta. Poni kiersi kummituspokemonia ympäri jatkuvasti, ja vaikutti
iloiselta nähdessään Misdreavuksen. Kenties kummitus muistutti häntä jostakin?
”Ainakin eräs näyttää pitävän
siitä.” Marinette sanoi.
”Onko sinulla pokepalloa lainaksi?” hän kysyi.
En ajatellut sen kummemmin naisen kysymystä vaan kaivoin satunaisen pokepallon laukustani ja ojensin sen hänelle. Annoin hänelle violetin pokepallon, Shadow Ballin.
”Kuinka sopivaa…” Marinette hykerteli ja heitti pallon suoraan kohti Misdreavusta.
Raukka ei osannut odottaa takaapäin tulevaa palloa, vaan rupesi kirkumaan kovaan ääneen, palloa osuessa siihen. Peitin korvani äkkiä, ja samaa yrittivät Rávle ja Skiddo. Muut tuntuivat olevan tottuneita moiseen ääneen. Misdreavus imeytyi pokepalloon onneksi nopeasti eikä vastustellut enempää.
”Ja kas näin, onneksi olkoon tyttöseni! Sait juuri itsellesi ihan ihka oman Misdreavuksen.” Marinette onnittelu minua ja tiputti pokepallon käsilleni.
”Hetkinen, ethän sinä noin voi tehdä?!” älähdin.
”Tein jo, nyt kukaan muu ei voi enää napata sitä.” Marinette naurahti.
”Sitä paitsi, tuollainen jolla on yhteyksiä erikoisten näköisiin, pärjää varmasti kummituspokemonin kanssa.”
”Ensiksi, on minulla muitakin pokemoneja kuin Rávle ja he ovat täysin normaaleja. Ja edelleenkin tämä Skiddo ei ole minun.” yritin selittää naiselle.
”Etkö sitten halua Misdreavusta?” Marinette kysyi hieman surullisen oloisena.
”E-Ei se ole siitä kyse! Tämä vaan… ÄHH!” ärähdin ja katsoin pokepalloa, jossa Misdreavus oli.
”Haastan sinut pitämään siitä huolta.” Marinette sanoi.
”Ei sinun tarvitse haastaa minua moiseen, kyllä minä teen osuuteni tästä lähtien…” mutisin ja laitoin Misdreavuksen pallon laukkuuni.
”Onko sinulla pokepalloa lainaksi?” hän kysyi.
En ajatellut sen kummemmin naisen kysymystä vaan kaivoin satunaisen pokepallon laukustani ja ojensin sen hänelle. Annoin hänelle violetin pokepallon, Shadow Ballin.
”Kuinka sopivaa…” Marinette hykerteli ja heitti pallon suoraan kohti Misdreavusta.
Raukka ei osannut odottaa takaapäin tulevaa palloa, vaan rupesi kirkumaan kovaan ääneen, palloa osuessa siihen. Peitin korvani äkkiä, ja samaa yrittivät Rávle ja Skiddo. Muut tuntuivat olevan tottuneita moiseen ääneen. Misdreavus imeytyi pokepalloon onneksi nopeasti eikä vastustellut enempää.
”Ja kas näin, onneksi olkoon tyttöseni! Sait juuri itsellesi ihan ihka oman Misdreavuksen.” Marinette onnittelu minua ja tiputti pokepallon käsilleni.
”Hetkinen, ethän sinä noin voi tehdä?!” älähdin.
”Tein jo, nyt kukaan muu ei voi enää napata sitä.” Marinette naurahti.
”Sitä paitsi, tuollainen jolla on yhteyksiä erikoisten näköisiin, pärjää varmasti kummituspokemonin kanssa.”
”Ensiksi, on minulla muitakin pokemoneja kuin Rávle ja he ovat täysin normaaleja. Ja edelleenkin tämä Skiddo ei ole minun.” yritin selittää naiselle.
”Etkö sitten halua Misdreavusta?” Marinette kysyi hieman surullisen oloisena.
”E-Ei se ole siitä kyse! Tämä vaan… ÄHH!” ärähdin ja katsoin pokepalloa, jossa Misdreavus oli.
”Haastan sinut pitämään siitä huolta.” Marinette sanoi.
”Ei sinun tarvitse haastaa minua moiseen, kyllä minä teen osuuteni tästä lähtien…” mutisin ja laitoin Misdreavuksen pallon laukkuuni.
Rávle ja Skiddo tallustelivat
luokseni kysyvät katseet naamoillaan.
”Lähdemme takaisin, tämän takiahan me tänne tulimme. Olemme tehneet kuten muori pyysi, ja tähän me pystyimme.” selitin heille.
”Suosittelisin, että seuraatte minua Crimson Towniin asti. En viitsisi lähettää teitä pimeällä takaisin kylään.” Marinette huusi perääni.
Se oli totta, en nauttinut matkan pimeästä osuudesta tähänkään asti. Crimson Towniin ei ollut pitkä matka kylttien perusteella, ja saisimme levätä muutaman tunnin Poke Centerissä, ennen kuin jatkaisimme matkaamme. Sanomatta juuta tai jaata, lähdin itsenäisesti kohti kyltin osoittamaan suuntaan Skiddo ja Rávle perässäni. Marinette lähti seuraamaan minua, tietysti, hänhän oli menossa Crimson Towniin muutenkin.
”Lähdemme takaisin, tämän takiahan me tänne tulimme. Olemme tehneet kuten muori pyysi, ja tähän me pystyimme.” selitin heille.
”Suosittelisin, että seuraatte minua Crimson Towniin asti. En viitsisi lähettää teitä pimeällä takaisin kylään.” Marinette huusi perääni.
Se oli totta, en nauttinut matkan pimeästä osuudesta tähänkään asti. Crimson Towniin ei ollut pitkä matka kylttien perusteella, ja saisimme levätä muutaman tunnin Poke Centerissä, ennen kuin jatkaisimme matkaamme. Sanomatta juuta tai jaata, lähdin itsenäisesti kohti kyltin osoittamaan suuntaan Skiddo ja Rávle perässäni. Marinette lähti seuraamaan minua, tietysti, hänhän oli menossa Crimson Towniin muutenkin.
Ei kestänyt kauaakaan kun rupesin
näkemään ensimmäisiä taloja ja rakennuksia. Kun tulimme niiden viereen,
huomasin, että kukaan ei ollut asunut niissä vuosiin. Ne olivat autioita ja
ränsistyneitä kaatopaikkoja. Kaiken sen romun keskellä kuitenkin pilkahti
suurenmoinen arkkitehtuurin taidonnäyte, kaunis kartano. Kaunis ja kaunis, oli
sekin jo oma parhaan aikansa jo nähnyt, mutta se silti oli vaikuttava näky.
Kartanon vieressä oli suuri peltomainen alue joka kammoksutti minua.
”Se on Soidan suurin pokemonien hautausmaa, suosittelen käymään.” Marinette sanoi hiljaa selän takanani.
Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin kun kuulin ne sanat. Mahtavaa, olen erittäin pelottavassa paikassa, pelottavien pokemoneiden kanssa ja vieläpä erittäin ahdistavan naisen kera. Tunsin liikettä laukussani, oliko Misdreavus tullut huomaamattani ulos pallosta? Katsoin laukkuun, ei sentään. Tunsin kuitenkin liikkeen pian uudestaan ja kurkkasin taas laukkuuni. Misdreavuksen pallo heilui levottomasti laukun pohjallani. Otin pallon käteeni ja päästin pokemonin ulos pallostaan. Misdreavus kiljaisi taas kerran, en voinut kuin päästää pallosta irti ja peittää korvani kamalalta ääneltä. Misdreavus lähti hitaasti leijumaan kohti kartanoa ja sen ympärillä olevaa hautausmaata.
”Erityisesti kummituspokemonit rakastavat hautausmaita.” Marinette kertoi.
Pyöräytin silmiäni raivoissani. Halusin vain muutamaksi tunniksi nukkumaan mukavaan petiin. Enkö ansainnut sitä, hm? Komensin Rávlen ja Skiddon mukaani, en halunnut lähteä yksin nappaamaan Misdreavusta takaisin palloon. Marinette ei tuntunut välittävän siitä, että jouduin lähtemään keskenäni kummituspokemonin perään. Olinhan minä juuri luvannut, että pidän siitä huolta ja muuta mukavaa.
Näin juuri ja juuri sumun läpi
kuinka Misdreavus leijui kartanon ikkunasta sisään. Tämäkin vielä, ärähdin
itsekseni. Askeleeni kävivät yhä varovaisemmiksi kun lähestyimme kartanoa.
Rávle joutui kirjaimellisesti työntämään minua eteenpäin, sillä tarkoituksella
hidastin askeleitani ja vain toivon, että Misdreavus nätisti palaisi palloonsa.
Kurkkasin samasta ikkunasta sisään mistä Misdreavus oli mennyt sisään. Kuulin
raskaita askelia, lattian natinaa. Otin pääni hetimiten pois ikkunan välistä ja
hengitin syvään. Kuulin ison räsähdyksen, ihan kuin joku olisi mennyt seinästä
läpi. Seuraavaksi kuulin jo ärsyttäväksi todetun Misdreavuksen kiljunnan.
”Eikä!” ärähdin ja sen kummemmin ajattelematta juoksin pääovesta sisään muut perässäni. Misdreavuksen kiljunta oli kuitenkin erinomainen navigointitapa, sitä pystyi helposti seuraamaan, kunhan piti käsiä korvien edessä. Kiljunta kuului yhdestä pienemmästä huoneesta, jonka peitti sankka pölyverho. Pystyin erottomaan kuitenkin kaksi suurta punaista pistettä jotka tuijottivat minua huoneen perältä.
”Rávle, Psybeam tuonne!” käskin.
”Eikä!” ärähdin ja sen kummemmin ajattelematta juoksin pääovesta sisään muut perässäni. Misdreavuksen kiljunta oli kuitenkin erinomainen navigointitapa, sitä pystyi helposti seuraamaan, kunhan piti käsiä korvien edessä. Kiljunta kuului yhdestä pienemmästä huoneesta, jonka peitti sankka pölyverho. Pystyin erottomaan kuitenkin kaksi suurta punaista pistettä jotka tuijottivat minua huoneen perältä.
”Rávle, Psybeam tuonne!” käskin.
Rávle teki työtä käskettyä ja sen suusta sinkosi sateenkaaren väreissä pyörivä säde kohti osoittamaani punaista kohdetta. Mikä lie se olikaan, se otti osuman, sillä punaiset pisteet liikkuivat heti kauemmaksi. Misdreavus leijui nopeasti viereeni, tullen pois punaisten pisteiden luota. Saman tien kun olin saanut otettua Misdreavuksesta kiinni, niin sankan pölyn seasta ilmestyi kaksi köynnöksen tapaista limaista asiaa jotka tarrasivat kiinni Misdreavukseen. Pidin kummituksestani tiukasti kiinni, enkä ajattelut päästää irti. Skiddo huomasi ongelmani ja käytti Razor Leafia limaisiin köynnöksiin. Kuului epämääräinen murahdus, ei ihme, sillä lehtien viillot varmasti sattuivat. Rávlen huomatessa, että Skiddon lehdistä ei ollut apua se päätti auttaa polttamalla nämä köynnökset. Rávlen suusta leimahti iso kasa lieskoja polttaen kaappaajaa. Kaappaaja päästi irti ja minä juoksin kauemmaksi Misdreavus sylissäni.
”Hei! Älä viitsi grillata
pokemoniani!” kuului miehinen ääni punaisten pisteiden luota.
”Anteeksi, kamu. Et ansainnut tällaista.” hän jatkoi ja pian punaiset silmät katosivat.
Oliko se ollut pokemon? Minusta tuntui ikävältä, että olin tuosta noin vain hyökännyt jonkun kimppuun, mutta hei, hänhän sen aloitti kun rupesi kiusaamaan minun Misdreavustani.
”En arvannut, että kukaan muu kehtaisi tullaan kartanoon nappaamaan Misdreavuksia.” mies hihitti.
”Se Misdreavus sattui olemaan minun, joten anna sen olla.” sanoin selkeästi.
Hän käveli luokseni, josta olin tyytyväinen. Halusin nähdä, että kuka lurjus yritti pyydystää juuri saamaani Misdreavuksen.
”Anteeksi, kamu. Et ansainnut tällaista.” hän jatkoi ja pian punaiset silmät katosivat.
Oliko se ollut pokemon? Minusta tuntui ikävältä, että olin tuosta noin vain hyökännyt jonkun kimppuun, mutta hei, hänhän sen aloitti kun rupesi kiusaamaan minun Misdreavustani.
”En arvannut, että kukaan muu kehtaisi tullaan kartanoon nappaamaan Misdreavuksia.” mies hihitti.
”Se Misdreavus sattui olemaan minun, joten anna sen olla.” sanoin selkeästi.
Hän käveli luokseni, josta olin tyytyväinen. Halusin nähdä, että kuka lurjus yritti pyydystää juuri saamaani Misdreavuksen.
”Älä viitsi kiukutella, Sheila. Älä
viitsi olla noin ilkeä omalle veljellesi.” hän sanoi tultuaan tarpeeksi
lähelle.
Lyhyt ruskea tukka, tummat vihreät silmät, erittäin pisamainen naama ja se aina niin tyypillinen pieni virnistys hänen kasvoillaan.
”Huh, kerkesin jo pelästyä, että hyökkäsin jonkun tuiki tuntemattoman kimppuun, mutta se olitkin vain sinä, Terra.” huokaisin helpotuksesta.
”Tuo on jo törkeää sinulta, muistin sinut mukavampana isosiskona” Terra mutisi.
”Ja nyt, saanen pyytää anteeksi, mutta otan Misdreavuksen ja painun ulos täältä.” ilmoitin ja keräsin itseni kokoon.
Lyhyt ruskea tukka, tummat vihreät silmät, erittäin pisamainen naama ja se aina niin tyypillinen pieni virnistys hänen kasvoillaan.
”Huh, kerkesin jo pelästyä, että hyökkäsin jonkun tuiki tuntemattoman kimppuun, mutta se olitkin vain sinä, Terra.” huokaisin helpotuksesta.
”Tuo on jo törkeää sinulta, muistin sinut mukavampana isosiskona” Terra mutisi.
”Ja nyt, saanen pyytää anteeksi, mutta otan Misdreavuksen ja painun ulos täältä.” ilmoitin ja keräsin itseni kokoon.
Kävelin ulos kartanosta, Misdreavus
sylissäni ja Rávle sekä Skiddo perässäni. Valitettavasti perääni oli myös
lähtenyt rakas veljeni, Terra.
”En pyytänyt sinua seuraamaan minua.” sanoin ankarasti.
”Olen menossa vain samaan suuntaan” hän vastasi nopeasti.
”Noh, eikö ole jo Johtoa ikävä?” kysyin Terralta.
”Johto on kyllä mukava paikka, mutta pidän enemmän Soidasta. Mietin jos jäisin asumaan tänne voitettuani kaikki salipäälliköt.” Terra kertoi suunnitelmistaan.
”Hyvä, minä en ainakaan kaipaisi sinua kotiin.” murahdin kuin pieni lapsi konsanaan.
”Olen aina asunut siellä, ja kaipaan jo hieman maiseman muutosta. Siksi lähdinkin SINUA aikaisemmin pois. Et ainakaan näytä kovin paljoa oppineelta.” Terra naurahti.
”Samaa voisin sanoa sinusta, velikulta.” tokaisin hänelle ja nopeutin askeleitani.
”En pyytänyt sinua seuraamaan minua.” sanoin ankarasti.
”Olen menossa vain samaan suuntaan” hän vastasi nopeasti.
”Noh, eikö ole jo Johtoa ikävä?” kysyin Terralta.
”Johto on kyllä mukava paikka, mutta pidän enemmän Soidasta. Mietin jos jäisin asumaan tänne voitettuani kaikki salipäälliköt.” Terra kertoi suunnitelmistaan.
”Hyvä, minä en ainakaan kaipaisi sinua kotiin.” murahdin kuin pieni lapsi konsanaan.
”Olen aina asunut siellä, ja kaipaan jo hieman maiseman muutosta. Siksi lähdinkin SINUA aikaisemmin pois. Et ainakaan näytä kovin paljoa oppineelta.” Terra naurahti.
”Samaa voisin sanoa sinusta, velikulta.” tokaisin hänelle ja nopeutin askeleitani.
Saavuimme Crimson Townin Poke
Centeriin vihdoinkin. Rávlen pitäisi mennä takaisin pokepalloonsa, mutta mokoma ei tahtonut jättää minua yksin Skiddon kanssa. Onneksi, koni ei ollut kovin vaikea sen jälkeen kun ojensin sille yhden violetin karkin ennen kuin nappasin sen pokepalloonsa. Misdreavus ei vastustellut palloon menemistä, helposti, että edes joku olisi helppo saalis. Kirjasin itseni veljeni kanssa sisälle, ja annoin Rávlen
sekä Misdreavuksen hoitajien hoitoon. Skiddoa en voinut antaa heille, sillä se
ei ollut minun alun perin eikä minulla ollut sille pokepalloa, jossa säilyttää
sitä sillä ärtyisä vanha mies ei antanut sellaista. Pyysin, että Skiddo saisi
levätä kanssani samassa huoneessa ja lupasin katsoa sen perään tarkasti.
Hoitajat tuntuivat yllättävän mukavilta vaikka kaupunki itsessään oli karmiva.
Kiitin heitä huomaavaisuudesta.
”Kirjaa minut samaan huoneeseen, olemme sisaruksia niin se ei haittaa!” Terra pyysi hoitajalta, joka ei odottanut minun vastaustani.
”Olkaapa hyvä, entä onko sinulla pokemoneja joita haluaisit jättää hoitoon?” hoitaja kysyi.
”Juu, ota vaikka kaikki.” Terra sanoi ja ojensi hoitajalle kaikki kuusi pokepalloaan.
Noh, ainakin hän oli saanut aikaiseksi jotain ellei kaikki kuusi olleet täynnä Pidgeytä.
”Tentacruel tarvitseekin hoitoa grillauksen jälkeen.” Terra mulkaisi minua kohti.
”…… ei kai sinulla ole sellaista?” kysyin peloissani.
”Tietysti on, ihan sinua ajatellen nappasin.” Terra mulkaisi muuttui naurettavaksi virnistykseksi.
”Kirjaa minut samaan huoneeseen, olemme sisaruksia niin se ei haittaa!” Terra pyysi hoitajalta, joka ei odottanut minun vastaustani.
”Olkaapa hyvä, entä onko sinulla pokemoneja joita haluaisit jättää hoitoon?” hoitaja kysyi.
”Juu, ota vaikka kaikki.” Terra sanoi ja ojensi hoitajalle kaikki kuusi pokepalloaan.
Noh, ainakin hän oli saanut aikaiseksi jotain ellei kaikki kuusi olleet täynnä Pidgeytä.
”Tentacruel tarvitseekin hoitoa grillauksen jälkeen.” Terra mulkaisi minua kohti.
”…… ei kai sinulla ole sellaista?” kysyin peloissani.
”Tietysti on, ihan sinua ajatellen nappasin.” Terra mulkaisi muuttui naurettavaksi virnistykseksi.
Huokaisin ärsyyntyneenä ja istahdin aulan sohvalle Skiddon kanssa. Terra päätti istua minua vastapäätä, kuinka huomaavaista. Seurasi muutaman minuutin hiljaisuus. Kävin päässäni läpi tämän päivän tapahtumia. Minua väsytti, mutta en tahtonut vielä mennä petiin sillä ajatukseni pyörivät päässäni kuin tuulimylly.
”Niin, et koskaan kertonut minulle,
että oletko kouluttaja vai koordinaattori?” Terra päätti kysyä.
”Mitäpä se sinulle kuuluisi, mutta oikeastaan olen miettimässä alanvaihtoa.” kerroin.
”Jatka vain” Terra kehotti.
”En ole oikeastaan päässyt vielä mihinkään salille. On ollut PALJON muuta tekemistä.” aloitin.
”Sen huomaa” Terra sanoi ja tuijotti Skiddoa.
”Krhm, joten tulin ajatelleeksi, että voisin ryhtyä koordinaattoriksi.” jatkoin.
”Äiti olisi ylpeä sinusta, jos niin tekisit. Hän ei kuitenkaan koskaan ole arvostanut otteluiden päälle toisin kuin isä.” Terra nyökkäsi.
”Mutta se tarkoittaa, että saatan tulla joskus poikkeamaan koordinaattorikisoissa, ihan vain nauraakseni sinun suorituksellesi.” hän jatkoi.
”Älä huoli, en ajatellut olla keskinkertainen.”
”Mitäpä se sinulle kuuluisi, mutta oikeastaan olen miettimässä alanvaihtoa.” kerroin.
”Jatka vain” Terra kehotti.
”En ole oikeastaan päässyt vielä mihinkään salille. On ollut PALJON muuta tekemistä.” aloitin.
”Sen huomaa” Terra sanoi ja tuijotti Skiddoa.
”Krhm, joten tulin ajatelleeksi, että voisin ryhtyä koordinaattoriksi.” jatkoin.
”Äiti olisi ylpeä sinusta, jos niin tekisit. Hän ei kuitenkaan koskaan ole arvostanut otteluiden päälle toisin kuin isä.” Terra nyökkäsi.
”Mutta se tarkoittaa, että saatan tulla joskus poikkeamaan koordinaattorikisoissa, ihan vain nauraakseni sinun suorituksellesi.” hän jatkoi.
”Älä huoli, en ajatellut olla keskinkertainen.”
>> Paskea. Ja kuten edellisissäkin mainittu, niin tämän tarinan violetti karkki on se Rávlen kolmas karkki. Misdreavus on lopultakin kuoriutunut, ja hän saa nimekseen Helle (ei kyllä tässä tarinassa, mutta nih). Lisäksi Misdreavus käppäili hautausmaalla, joten onnellisuuspisteitä kenties hänelle? Sheilan pikkuveli, Terra, tekee encoren. Eihän siitä olekaan kuin ... MUUTAMA tarina, hänet siis nopeasti mainittiin ensimmäisessä tarinassani.
Tätä tarinaa lukiessa tajusin jälleen kerran, kuinka outoa on, että lähes kaikki pokémonit kuoriutuvat munasta. Mikäli oikein muistan, jossain kohtaa sarjaa on mainittu, ettei kukaan ole koskaan nähnyt pokémonin munivan, ja että pokémonmunat toimivat ennemminkin eräänlaisina kehtoina pokémonvaaville. Silti tuntuu hassulta, että henkiolennon tarvitsee aluksi kehittyä munankuorten suojassa. Misdreavuksen kuoriutuminen oli kuitenkin kirjoitettu tosi suloisesti tarinaan! Pari asiaan liittyvää lausetta oli tosin muotoiltu vähän hassusti: "Nainen katsoi munan sisään pienestä kolosta. Munan kuoren sisällä oli pieni Misdreavus sisällä, kuoriutuneena." Munan kuoressa pokémon kuoriutuneena? :'D
VastaaPoistaTomasin esittely- ja tutustumistarinoihin verrattuna tämä ei ollut ihan yhtä vahva tapaus. Misdreavus pääsi toki olemaan jo hyvin esillä aiheuttaen heti pientä kiusaa Sheilalle. Edellisen reittilukuun verrattuna tunnelma ei kuitenkaan ollut tässä yhtä jännittävä, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin astetta karmivampaan ympäristöön hautasmaalle ja kartanoon. Asetelma oli tässä aika samantapainen, eli ensiksi ilmenee tuntematon uhka, joka ei sitten ollutkaan pahansuopa olento, vaan tilanne oli väärinkäsitys. Käänne ei siis ollut enää yllättävä!
Terran olemassaolon olinkin jo ehtinyt unohtaa. :'D Tapahtumasuoritukseen comebackin tekevän henkilön olisi mieluiten tullut esiintyä jossain tarinassa pelkän maininnan sijaan, mutta menkööt tämä läpi tällä kertaa. Terra vaikutti kuitenkin tarpeeksi tämän tarinan kulkuun, ja hahmo oli ensimmäisen luvun kuvailun mukainen. Sheilan ja Terran välinen dialogi oli hauskaa luettavaa - uskottavaa, sisarusten välistä vinoilua. :d
Rávle +0,25lvl +2op, Alexandra +1lvl, Helle +2lvl +6op, Tomas +0,5lvl +1op. Rahaa 60pd:tä.